Outoa, miten jotkut asiat voi vaan niin helposti ottaa päähän.
Välillä tuntuu, että pää räjähtää, eikä voi tehdä muuta kuin kiljua
- mutta eipäs ole ainakaan vielä itselleni tapahtunut.
Toinen outo asia, suhteet.
Kaikki tietää et perheenjäsenien kanssa tulee aina riitaa,
mutta että kaikki silti rakastavat toisiaan ja kaikki annetaan anteeksi.
Mitä sitten, kun on siinä tilanteessa että pelkkä halaus ja anteeksipyyntö ei riitä?
Voiko oikesti olla perjeenjäsenen kanssa niin pahassa tilanteessa?
Ite ainakin tuntuu, että oon nyt saanu niin monta kertaa joutunu pettymään
ja tyytyä korjaamaan välit ilman anteeksipyyntöä,
että tällä kertaa se ei tule olemaan niin helppoa..
Mä tiedän, että omistan itsekkin tällä hetkellä joillekkin anteeksipyynnön,
kavereille ja perheenjäsenille,
mutta etenkin nyt,
pelkään ettei se pelkästään riitä,
ku tiedän et on joitaki keille en voi vaan antaa anteeks itekkää.
Kannattaa siis arvostaa niitä, jotka on olemassa sulla.
Kavereita,perheenjäseniä,tuttavia ja jopa lemmikkejä
Nyt ku jälkeenpäin lueskelen tot tekstiä jota kirjotin,
oon samaan aikaan hieman hämmentynyt, että huvittunut.
No mut hyvä jos sain tarjota teil jonkinlaista mietyskelyä tai hupia,
kumpivaan käy mulle.
Tää viikko on ollu jotenkin sekanen,
enkä oikee tiedä mitä ajatella.
Ollu naurua ja itkua, tuskaa ja helpotusta.
Elokuvissa ja kirjoissa pahiksilla ja hyviksillä, molemmilla,
on kykyä joiden avulla ne yrittää tehdä maailmasta joko parempaa tai huonompaa,
mutta nyt jos mä saisin valita,
mä haluaisin kyvyn lukea ajatuksia.
En sen takia et saisin kaikki juorut selvitettyä,
tai että voisin kiristää ihmisiä,
tai jotain tollasta.
Haluaisin sen voiman,
koska silloin voisin todella tietää, mitä ihmiset musta oikeesti ajattelee.
Se jos mikä vasta auttais.
No mut joo, nyt on tullu nähtyä kavereita,
onnistuttu pilaamaan jokanen ruoka koulun valinnaisessa kotsassa,
nolattu taas ittensä ihastuksen edessä,
istuttua matikan tunnilla tajuamatta mitään,
katsottua ärsyttävien ihmisten naamoja,
Käytyä isoskon luona ja riideltyä taas toisen isosiskon kanssa,
luettua kirjaa,
ja nyt tän jälkeen ohjelmassa on runebergintorttujen leipomista,
plus huomenna tulevan maanantain kiroamista ja odottamista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti